Jos jollekkin ei vielä ole selvinnyt, niin nautin syömisestä. Jotkut syö elääkseen ja jotkut elää syödäkseen. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Joten, kun pääsin Prahassa isoon markettiin, joka ei ole supermarket vaan hypermarket, meinasin seota. Siis jos tarjolla on jo varmaa 30 eri myslipatukkaa, niin voitte kuvitella mitkä määrät sielä oli kaikkea tarjolla. Janca nauroikin mulle, että muita turisteja viedään museoihin, niin minut saa tyytyväiseksi kun vie hypermarkettiin. Ja kun yritin Jancalle selittää, että miksi on niin hienoa, että on tarjolla niin monia vaihtoehtoja ja otin esimerkkinä ne myslipatukat. Janca sitten sanoi, että ostetaan sitten myslipatukoita ja kun vastasin etten mä niitä halua, ni johan oli suu pyöreenä, että mitä mä niistä sitten olen niin innoissani?! No jos mä haluaisin ostaa myslipatukoita, ni mikä olisi ihanampaa kuin seistä puoli tuntia siinä hyllyllä ja tutkia tarkkaan kaikki vaihtoehdot ja sitten tehdä päätös minkä haluan ostaa (ja jota katua sitten puolen tunnin päästä).
Mutta siis, miksi ne on niin ihania? Koska rakastan ruokaa ja mikä on sen ihanampaa kuin kokea uusia ruokaelämyksiä. Hypermarketin hyllyillä on ihana kierrellä ja katsella mitä kaikkea olisi kiva kokeilla. Bongasin muuten myös Pepe-lakuja, Geishaa ja Fazerin Wienernougata sieltä. Maltalta on jo mulle raahattu kaakaota ja suklaalevitettä, joita ei Suomesta saa. Prahasta pitää laittaa Iskän mukana tsekkiläisiä herkkuja. Ja varmaa pitää laittaa postipaketti itselleen täynnä paikallisia herkkuja, joita Suomesta ei saa ja mitä mä haluan maistaa.
Tässä asiassa suututtaa se, että jos saman tuotemerkin muita tuotteita on Suomessa, niin miksi meillä ei ole tarjolla kuin niitä muutamia?! Varsinkin Nestle herätys, sielä on liian paljon hyviä tuotteita mitä ette Suomeen tuo! Täällä on ainakin yksi suurkuluttaja valmiina niitä ostamaan!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
perjantai 27. marraskuuta 2009
Map
Vieniin saavuttiin tiistaina. Meillä oli Iskän kanssa hyvä suunnitelma kävellä rautatieasemalta hotellille, koska ei ollu pitkä matka. Noh. Suunnitelmahan oli hyvä siihen asti kunnes tajuttiin, että joku oli tulostanu surkeimman kartan ikinä. En ollu minä. :) Mä vaan valitsin sen kartan ja Janca tulosti, joten menee ihan Jancan piikkiin tää eikö vain? Kävelyretki kesti tunnin, mutta nähtiin me joulumarkkinat ja kaksi hienoa kirkkoa, joten ei ollut turha reissu. Viisaana selviytyjä suomalaisena menin kysymään neuvoa, sain kartan, sekä neuvot ja päätettiin ostaa julkisiin kulkuneuvoihin liput ja matkattiin metrolla hotellille.
Kamat hotellille ja ruokapaikkaa etsimään. Ruokapaikan etsiminen on aina hyvä aloittaa siinä vaiheessa kun on kauhea nälkä jo valmiina. Paikkoja oli vaikka muille jakaa, mutta listat ei ikinä ollut englanniksi (meinasin kirjoittaa, että listat ei koskaan ollut suomeksi :D ). Paikka löyty ja paikkana oli italialainen ravintola, hyvin itävaltalaista... Kysyinkin tarjoilijalta saisiko listoja engalnniksi ja hän oli hyvin pahoillaan, että ei, mutta voi kääntää jos on jotain kysyttävää. No olihan mulla heti kysyttävää. Yritin selvittää, että mitä liharuokia on tarjolla ja hän näytti viittä eri annosta ja kertoi niiden olevan lihaa. Kiitos kääntämisestä, apu oli suuri! No tärkeintä oli, että ruokaa saatiin. Maksamisenkin kanssa pieniä ongelmia, koska kortti ei käynyt ja eihän meillä tietenkään käteistä ollut mukana. Tarjoilija päästi meidät kuitenkin pankkiautomaatille kera pienen epäluuloisen hymyn ja takaisin palatessamme epätoivo muuttui helpotukseksi hänen kasvoillaan.
Keskiviikko alkoi isolla museolla, jossa kulutettiin aikaa ja voimia. 1863 vuonna perustettu taiteenmuseo oli täynnä mitä erilaisempia asioita. Paavin silkkisiä kaapuja vuodelta 1908, huonekaluja 1800-2000 -luvuilta, lasia, keramiikkaa, taidetta, kirjoja, arkkitehtuuria, mattoja (tässä huoneessa täti oli vihainen Iskälle, koska Iskällä oli purkka suussa!!!) ja mun suosikkina juliste kokoelma, jossa oli myös Alvar Aallon mainosjuliste.
Lounaalle suunnistettiin 252 metrin korkeudessa olevaan kahvioon, joka on Donauturm nimisessä tornissa. Tänne jälleen lähdettiin hirveän nälän jo kurniessa (erittäin hyvä valinta, suosittelen). Kierrettiin taas mahdollisimman kaukaa, mutta ei ollut hukka reissu, koska nähtiin hienoja puistoja ja lammessa iso kala. Siis tosi iso kala (karppi), koska se oli jo Iskänkin mielestä hyvä bongaus :). Tornista oli mielettömät näköalat ja melkein käytettii mahdollisuus hypätä benjihyppy sieltä...
Lounaan jälkeen suunnattiin muistomerkille, joka oli omistettu 65 000 juutalaiselle, jotka saivat surmansa Natsien juutalaisvainojen aikana. Muistomerkin lisäksi kävimme juutalaismuseossa, jossa oli pohjat vanhasta synagogasta. Nyt tämä kohta tarinasta kuulosti, että löysimme suoraan perille, mutta ei... Ennen juutalaismuistomerkkiä kävimme katsomassa monta eri kadun kulmaa! Iskän mielestä syynä oli kartta taas jälleen kerran, koska siinä oli tekstit liian pienellä.
Pientä shoppailua ja syömään Vieniläiseen ravintolaan. Vienin leike oli aivan sairaan hyvää perunasalaatin kera. Sacherkakkuun en pystynyt taipumaan sitten millään... Eli pakko vielä palata Itävaltaan, että pääsee maistamaan sitä aitoa ja oikeaa.
Kamat hotellille ja ruokapaikkaa etsimään. Ruokapaikan etsiminen on aina hyvä aloittaa siinä vaiheessa kun on kauhea nälkä jo valmiina. Paikkoja oli vaikka muille jakaa, mutta listat ei ikinä ollut englanniksi (meinasin kirjoittaa, että listat ei koskaan ollut suomeksi :D ). Paikka löyty ja paikkana oli italialainen ravintola, hyvin itävaltalaista... Kysyinkin tarjoilijalta saisiko listoja engalnniksi ja hän oli hyvin pahoillaan, että ei, mutta voi kääntää jos on jotain kysyttävää. No olihan mulla heti kysyttävää. Yritin selvittää, että mitä liharuokia on tarjolla ja hän näytti viittä eri annosta ja kertoi niiden olevan lihaa. Kiitos kääntämisestä, apu oli suuri! No tärkeintä oli, että ruokaa saatiin. Maksamisenkin kanssa pieniä ongelmia, koska kortti ei käynyt ja eihän meillä tietenkään käteistä ollut mukana. Tarjoilija päästi meidät kuitenkin pankkiautomaatille kera pienen epäluuloisen hymyn ja takaisin palatessamme epätoivo muuttui helpotukseksi hänen kasvoillaan.
Keskiviikko alkoi isolla museolla, jossa kulutettiin aikaa ja voimia. 1863 vuonna perustettu taiteenmuseo oli täynnä mitä erilaisempia asioita. Paavin silkkisiä kaapuja vuodelta 1908, huonekaluja 1800-2000 -luvuilta, lasia, keramiikkaa, taidetta, kirjoja, arkkitehtuuria, mattoja (tässä huoneessa täti oli vihainen Iskälle, koska Iskällä oli purkka suussa!!!) ja mun suosikkina juliste kokoelma, jossa oli myös Alvar Aallon mainosjuliste.
Lounaalle suunnistettiin 252 metrin korkeudessa olevaan kahvioon, joka on Donauturm nimisessä tornissa. Tänne jälleen lähdettiin hirveän nälän jo kurniessa (erittäin hyvä valinta, suosittelen). Kierrettiin taas mahdollisimman kaukaa, mutta ei ollut hukka reissu, koska nähtiin hienoja puistoja ja lammessa iso kala. Siis tosi iso kala (karppi), koska se oli jo Iskänkin mielestä hyvä bongaus :). Tornista oli mielettömät näköalat ja melkein käytettii mahdollisuus hypätä benjihyppy sieltä...
Lounaan jälkeen suunnattiin muistomerkille, joka oli omistettu 65 000 juutalaiselle, jotka saivat surmansa Natsien juutalaisvainojen aikana. Muistomerkin lisäksi kävimme juutalaismuseossa, jossa oli pohjat vanhasta synagogasta. Nyt tämä kohta tarinasta kuulosti, että löysimme suoraan perille, mutta ei... Ennen juutalaismuistomerkkiä kävimme katsomassa monta eri kadun kulmaa! Iskän mielestä syynä oli kartta taas jälleen kerran, koska siinä oli tekstit liian pienellä.
Pientä shoppailua ja syömään Vieniläiseen ravintolaan. Vienin leike oli aivan sairaan hyvää perunasalaatin kera. Sacherkakkuun en pystynyt taipumaan sitten millään... Eli pakko vielä palata Itävaltaan, että pääsee maistamaan sitä aitoa ja oikeaa.
torstai 26. marraskuuta 2009
Vienna
Vien on niin nähty :) Praha vie edelleen top 5 ensimmäisen paikan...
Vienin leikkeet syöty ja Sacher kakkujen perään vain kuolattu. Mozartin kuulat laukussa kohti juna-asemaa ja määränpäänä Budapest.
Vienin leikkeet syöty ja Sacher kakkujen perään vain kuolattu. Mozartin kuulat laukussa kohti juna-asemaa ja määränpäänä Budapest.
maanantai 23. marraskuuta 2009
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Check it and Finish it
Miten lomalaisella voi olla niin kiire, ettei kerkeä päivittämään blogia? hmm... No vastauksena voin kertoa, että ehkä siksi koska on niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä ettei kerkeä istumaan koneen ääreen rauhassa.
Yli viikko jo vierähtänyt Tsekeissä ja huomenna on päivä jolloin Iskä laskeutuu samaan maahan! Muutama päivä Prahaa kierrellessä ja sitten suunnaksi Puola sekä Unkari tai jotkut ihan muut paikat. Prahassa ajattelin opastaa Iskän oluen ja ruoan saloihin. Luulen, että se kelpaa hänelle.
Nautin todella ajastani täällä ja toivon, että pääsen takaisin mahdollisimman pian. Ihmiset ympärillä on mielettömiä, kaupunki on ihana ja ruoka ihan parasta. Sielu lepää ja keho on täynnä energiaa, joka käytetään tammikuussa opiskelulla.
Tässä muutamia kuvia täältä, aika ei riitä tarinoihin tällä hetkellä.
tiistai 17. marraskuuta 2009
Keskiviikko
Praha aloitti keskiviikon ihanalla auringon paisteella. Tänään on tiedossa hengailua poikien kanssa, Janca on koko päivän töissä. Illalla tiedossa Ikea ja saan LIHAPULLIA!!!!!! :D jee! Eilen tehtiin fajitaksia ja oli ihana tehdä ruokaa 10 viikon tauon jälkeen. Onkohan siivoaminenkin mukavaa kun palaan Suomeen? hmm... tuskimpa.
Tässä pieni fiilistely vielä Maltalta. Huoneessa oli oikeasti tosi kylmä! (Nyt mulle just tarjoiltiin aamupala, teetä ja omenapiirakkaa kivasti tähän koneen viereen)
Seuraava fiilistely on eilisestä. Pöytä oli katettu valmiiks ja kyselin mitä kukakin juo ja itse olin ottamassa mehua, kunnes mulle sanottii et käviskö tämä?
Arvatkaa kävikö? Arvatkaa tykkäsinkö?
Tässä pieni fiilistely vielä Maltalta. Huoneessa oli oikeasti tosi kylmä! (Nyt mulle just tarjoiltiin aamupala, teetä ja omenapiirakkaa kivasti tähän koneen viereen)
Seuraava fiilistely on eilisestä. Pöytä oli katettu valmiiks ja kyselin mitä kukakin juo ja itse olin ottamassa mehua, kunnes mulle sanottii et käviskö tämä?
Arvatkaa kävikö? Arvatkaa tykkäsinkö?
maanantai 16. marraskuuta 2009
Tsekki
Perjantaina saavuin Tsekin maalle onnellisesti ison kassini kera. Ensimmäinen lento oli myöhässä tunnin ja luulin, että mulla oli aikaa vaihtaa konetta 20 minuuttia. Kapteeni soitteli ensimmäiseltä lennolta seuraavaan koneeseen, että jos he voisivat hetken odotella, mutta sekin lento oli myöhässä joten kerkesin hyvin pienten juoksuaskelien kera.
Ensimmäinen viikonloppu kului Kiovassa, jossa oli perinteiset juhlat viinikauden lopun kunniaksi. Oli helppo kertoa etten juo viiniä :D Yövyttiin Davidin isovanhemilla, jossa oli aivan uskomattoman hyvät ruoat ja tietenkin seurakin oli hyvää. Olin myös niin viisas etten ottanu kameraa mukaan... Ei siis kuvia mielenkiintoisesta viikonlopusta.
Tällä hetkellä olen Prahassa ja täällä olen seuraavan viikon. Tänään olisi suunnitelmissa lähteä yksin keskustaan shoppailemaan, koska Janca on töissä koko päivän. Toivottakaa siis onnea!
Ensimmäinen viikonloppu kului Kiovassa, jossa oli perinteiset juhlat viinikauden lopun kunniaksi. Oli helppo kertoa etten juo viiniä :D Yövyttiin Davidin isovanhemilla, jossa oli aivan uskomattoman hyvät ruoat ja tietenkin seurakin oli hyvää. Olin myös niin viisas etten ottanu kameraa mukaan... Ei siis kuvia mielenkiintoisesta viikonlopusta.
Tällä hetkellä olen Prahassa ja täällä olen seuraavan viikon. Tänään olisi suunnitelmissa lähteä yksin keskustaan shoppailemaan, koska Janca on töissä koko päivän. Toivottakaa siis onnea!
perjantai 13. marraskuuta 2009
31 kg
Siis mitä? Niin vähän :D No ihan pikkasen jouduin hymyilee check-in pojalle reilu tunti sitten.
Lentokentällä odottelen lentoa Saksan kautta Tsekkeihin. Kävin ostamassa suklaata (yllättävää, eikö?!) ja melkein heitin kolikoilla sitä tätiä sielä kassalla. Se on AIVAN käsittämätömän vaikeaa antaa edes pientä hymyä asiakkaille. Huh.
Phyllis ja Maria toi mut tänää kentälle, joka oli mukava ele. Tosi oli myös jotain kamalaa: Hyvästit :/ Host velikin oli tänään niin sulonen taas vaihteeks. Äiti käski, että nyt kyllä halaat Saraa ja annat pusun. No halaushetki menikin niin, että veli seiso kauhusta kankeena ja mä halasin tai rutistin Garya kauan ja kovaa.
Maltalle näkemiin tältä erää, maltan tuskin odottaa koska pääsen takaisin! Ehkä keväällä Sisilian reissun ohessa ja se jos mikä tulee pian!
Lentokentällä odottelen lentoa Saksan kautta Tsekkeihin. Kävin ostamassa suklaata (yllättävää, eikö?!) ja melkein heitin kolikoilla sitä tätiä sielä kassalla. Se on AIVAN käsittämätömän vaikeaa antaa edes pientä hymyä asiakkaille. Huh.
Phyllis ja Maria toi mut tänää kentälle, joka oli mukava ele. Tosi oli myös jotain kamalaa: Hyvästit :/ Host velikin oli tänään niin sulonen taas vaihteeks. Äiti käski, että nyt kyllä halaat Saraa ja annat pusun. No halaushetki menikin niin, että veli seiso kauhusta kankeena ja mä halasin tai rutistin Garya kauan ja kovaa.
Maltalle näkemiin tältä erää, maltan tuskin odottaa koska pääsen takaisin! Ehkä keväällä Sisilian reissun ohessa ja se jos mikä tulee pian!
torstai 12. marraskuuta 2009
Alle vuorokausi
O no. Enää vaan 21 tuntia Maltalla. Ilta menee pakaten, syöden, syöden, syöden, juoden ja nukkuen.
Palaan asiaan kunhan saan itseni hengissä Tsekkeihin.
Pitäkää huolta! <3
Palaan asiaan kunhan saan itseni hengissä Tsekkeihin.
Pitäkää huolta! <3
tiistai 10. marraskuuta 2009
Tervetuloa Maltalle.
Istun tällä hetkellä peiton alla ja päälläni on pyjamahousut, kollarihousut, paksut sukat, villasukat, toppi, kollaripaita ja fleecetakki. Mun sormet ja nenä on ihan jäässä. Eli paikka ois avoinna suomalaiselle patterikauppiaalle. Nämä kivitalot on niiiiiiin kylmiä, että järki lähtee. Aamulla kun herää niin hengitys näkyy höyrynä ilmassa, no ei nyt sentään. MUTTA kylmä on!!! Tuskin maltan odottaa mitä se on kun perjantaina kone laskeutuu Prahaan. Jäädyn todennäköisesti pystyyn.
Toista oli 2 kuukautta sitten, kun hikoili pelkästään istuessa.
Toista oli 2 kuukautta sitten, kun hikoili pelkästään istuessa.
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
9 viikkoa
Päivän kulutin Marsaxlokkissa, joka on Maltan kalastajakylä. Sunnuntaisin sielä on suuret kalamarkkinat. 'Tuoksu' ei muuten ollu mikään kovin hyvä... Ja muutamia kärpäsiä oli havaittavissa. Minä tietenkin keskityin taas olennaiseen. Kuola valuen tuijottelin kaikkia herkkuja... Huom! Tuijottelin.
Markkinoilla oli eläinkauppa/koju. Ehkä huomaatte ilmeestä, ettei eläimillä ollut kummoset oltavat. Hanneke siinä todistaa kun kolme undulaattia nokki yhtä undulaattia verille. Jep. Ja taustalla näkyy kun kultakalat roikkuvat iloisesti pusseissa...Lounaspaikkakaan ei ollut mieltä ylentävä. Hanneke tilasi toastin ja pyysi sen lämmitettynä, joka muuten maksaa aina 50 senttiä(siis pelkkä lämmitys). Siihen ei-niin-iloinen-tarjoilija tokaisi ettei se onnistu. Miksi ei onnistu? Koska keittiöllä on kiire. Niin, että on parempi ensi kerralla muistaa tilata ei lämmitettyä ruokaa jos keittiöllä ei ole aikaa sitä lämmittää. Vieruspöydät onneksi saivat ruokansa lämmitettynä, ei ehkä olisi kiva syödä raakaa kalaa.
Viimeisestä sunnuntaista Maltalla aion nauttia elokuvateatterissa, varmasti Kinnien ja Twisteesien kera.
Ciao!
lauantai 7. marraskuuta 2009
Suomalaiset
"Te suomalaiset ootte kyllä outoja. Ootte liian ujoja alottamaan keskustelun hississä ventovieraan kanssa ja jos tämä ventovieras alottaa keskustelun, te menette paniikkiin. Mutta ootte kuitenkin valmiita menemään alasti pieneen puiseen kuumaan koppiin ventovieraiden kanssa?!"
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Pitää uskaltaa uskaltaa!
Reissun aikana on tullu selväksi moni asia ja yksi niistä on se, että haluan olla ja tehdä juuri sitä mikä tekee minut onnelliseksi. Kaikki me ollaan täällä sitä varten, että toimimme itseämme varten. Meitä ei ole tehty maailmaan siksi, että laitamme parvekkeelle kukat joista naapurimme tykkää.
Kuitenkin kaiken tekemisen ohella pitäisi muistaa se, että vaikka elämme itseämme varten ja teemme asioita joita itse haluamme, emme tahallisesti satuttaisi ympärillä olevia ihmisiä. Ympärillämme olevat ihmiset, jotka oikeasti välittää, tulee ymmärtämään valintamme.
Maailma on täynnä asioita, joita tulee kokeilla ja kokea. Joukossa on paljon hyviä, mutta myös huonoja koettavia kokemuksia. Toisaalta ilman huonoja, et pysty arvostamaan niitä hyviä. Joten ole rohkea ja tee uusia asioita, ole mitä olet ja kerro mitä ajattelet. Huomenna se saattaa olla jo liian myöhäistä.
Keskustelin tänää minulle tärkeän ihmisen kanssa kaksi tuntia ja olen erittäin onnellinen, että hän kuuluu elämääni. Mitä tekisinkään ilman sinua? Elämässäni on paljon ihmisiä, joille ei tule kerrottua kuinka paljon heistä välitän ja mitä piirteitä heissä arvostan. Toiset asiat vaan tuntuvat usein liian itsestään selviltä. Toivon kuitenkin, että käytökselläni viestitän kuinka paljon teistä välitän.
Pitäkää huolta!
Kuitenkin kaiken tekemisen ohella pitäisi muistaa se, että vaikka elämme itseämme varten ja teemme asioita joita itse haluamme, emme tahallisesti satuttaisi ympärillä olevia ihmisiä. Ympärillämme olevat ihmiset, jotka oikeasti välittää, tulee ymmärtämään valintamme.
Maailma on täynnä asioita, joita tulee kokeilla ja kokea. Joukossa on paljon hyviä, mutta myös huonoja koettavia kokemuksia. Toisaalta ilman huonoja, et pysty arvostamaan niitä hyviä. Joten ole rohkea ja tee uusia asioita, ole mitä olet ja kerro mitä ajattelet. Huomenna se saattaa olla jo liian myöhäistä.
Keskustelin tänää minulle tärkeän ihmisen kanssa kaksi tuntia ja olen erittäin onnellinen, että hän kuuluu elämääni. Mitä tekisinkään ilman sinua? Elämässäni on paljon ihmisiä, joille ei tule kerrottua kuinka paljon heistä välitän ja mitä piirteitä heissä arvostan. Toiset asiat vaan tuntuvat usein liian itsestään selviltä. Toivon kuitenkin, että käytökselläni viestitän kuinka paljon teistä välitän.
Pitäkää huolta!
maanantai 2. marraskuuta 2009
11 yötä
Taas kerran lähti lähtölaskenta käyntiin. 11 yötä omassa maltalaisessa sängyssä. Host äiti oli hyvin huolissaan miten hänen käy kun minä(????) lähden täältä ja kyseli kovasti jos voisin vielä jäädä edes hetkeksi. Edes siksi aikaa kun Twilightin toinen osa New Moon tulee elokuvateatteriin. Asiat tärkeysjärjestykseen :D
Tein lupauksen, että tulen vielä käymään täällä. Pakkohan mun on tulla. Täällä on kuitenki Host perhe, Tamara ja Leigh, sekä Malta kokonaisuudessaan. Olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea tämä on minulle tuonut englannin kielitaidon lisäksi. Paljon paljon paljon positiivisia asioita ja todellakin toivon, että saan ne kaikki säilytettyä kun palaan Suomeen. Se onkin asia miksi Suomeen paluu pelottaa. Hullua miten voi samaan aikaan odottaa jotain asiaa pelon ja onnen sekaisin tuntein.
Täällä olen oppinut, etttä stressaaminen on maailman turhinta. Se ei auta mitään asiaa eteenpäin, lähinnä vaan pahentaa. Olen oppinut, että asiat pitää ottaa niin ku ne tulee vastaan. Käsitellä ne ja jatkaa eteenpäin. Olen oppinut nauttimaan pieniltäkin tuntuvista asioista, kuten cappuccinon mahdottoman kauniista maitovaahdosta (cappuccinon maitovaahdon lisäksi kuvassa hollantilainen Hanneke).
Joten älkää tekään stressatko turhaan. Se on tyhmää ja hermoja raastavaa. Onko stressi koskaan muuta kuin turhaa??
Tein lupauksen, että tulen vielä käymään täällä. Pakkohan mun on tulla. Täällä on kuitenki Host perhe, Tamara ja Leigh, sekä Malta kokonaisuudessaan. Olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea tämä on minulle tuonut englannin kielitaidon lisäksi. Paljon paljon paljon positiivisia asioita ja todellakin toivon, että saan ne kaikki säilytettyä kun palaan Suomeen. Se onkin asia miksi Suomeen paluu pelottaa. Hullua miten voi samaan aikaan odottaa jotain asiaa pelon ja onnen sekaisin tuntein.
Täällä olen oppinut, etttä stressaaminen on maailman turhinta. Se ei auta mitään asiaa eteenpäin, lähinnä vaan pahentaa. Olen oppinut, että asiat pitää ottaa niin ku ne tulee vastaan. Käsitellä ne ja jatkaa eteenpäin. Olen oppinut nauttimaan pieniltäkin tuntuvista asioista, kuten cappuccinon mahdottoman kauniista maitovaahdosta (cappuccinon maitovaahdon lisäksi kuvassa hollantilainen Hanneke).
Joten älkää tekään stressatko turhaan. Se on tyhmää ja hermoja raastavaa. Onko stressi koskaan muuta kuin turhaa??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
