Tein lupauksen, että tulen vielä käymään täällä. Pakkohan mun on tulla. Täällä on kuitenki Host perhe, Tamara ja Leigh, sekä Malta kokonaisuudessaan. Olen yrittänyt miettiä mitä kaikkea tämä on minulle tuonut englannin kielitaidon lisäksi. Paljon paljon paljon positiivisia asioita ja todellakin toivon, että saan ne kaikki säilytettyä kun palaan Suomeen. Se onkin asia miksi Suomeen paluu pelottaa. Hullua miten voi samaan aikaan odottaa jotain asiaa pelon ja onnen sekaisin tuntein.
Täällä olen oppinut, etttä stressaaminen on maailman turhinta. Se ei auta mitään asiaa eteenpäin, lähinnä vaan pahentaa. Olen oppinut, että asiat pitää ottaa niin ku ne tulee vastaan. Käsitellä ne ja jatkaa eteenpäin. Olen oppinut nauttimaan pieniltäkin tuntuvista asioista, kuten cappuccinon mahdottoman kauniista maitovaahdosta (cappuccinon maitovaahdon lisäksi kuvassa hollantilainen Hanneke).
Joten älkää tekään stressatko turhaan. Se on tyhmää ja hermoja raastavaa. Onko stressi koskaan muuta kuin turhaa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti