Map

Vieniin saavuttiin tiistaina. Meillä oli Iskän kanssa hyvä suunnitelma kävellä rautatieasemalta hotellille, koska ei ollu pitkä matka. Noh. Suunnitelmahan oli hyvä siihen asti kunnes tajuttiin, että joku oli tulostanu surkeimman kartan ikinä. En ollu minä. :) Mä vaan valitsin sen kartan ja Janca tulosti, joten menee ihan Jancan piikkiin tää eikö vain? Kävelyretki kesti tunnin, mutta nähtiin me joulumarkkinat ja kaksi hienoa kirkkoa, joten ei ollut turha reissu. Viisaana selviytyjä suomalaisena menin kysymään neuvoa, sain kartan, sekä neuvot ja päätettiin ostaa julkisiin kulkuneuvoihin liput ja matkattiin metrolla hotellille.

Kamat hotellille ja ruokapaikkaa etsimään. Ruokapaikan etsiminen on aina hyvä aloittaa siinä vaiheessa kun on kauhea nälkä jo valmiina. Paikkoja oli vaikka muille jakaa, mutta listat ei ikinä ollut englanniksi (meinasin kirjoittaa, että listat ei koskaan ollut suomeksi :D ). Paikka löyty ja paikkana oli italialainen ravintola, hyvin itävaltalaista... Kysyinkin tarjoilijalta saisiko listoja engalnniksi ja hän oli hyvin pahoillaan, että ei, mutta voi kääntää jos on jotain kysyttävää. No olihan mulla heti kysyttävää. Yritin selvittää, että mitä liharuokia on tarjolla ja hän näytti viittä eri annosta ja kertoi niiden olevan lihaa. Kiitos kääntämisestä, apu oli suuri! No tärkeintä oli, että ruokaa saatiin. Maksamisenkin kanssa pieniä ongelmia, koska kortti ei käynyt ja eihän meillä tietenkään käteistä ollut mukana. Tarjoilija päästi meidät kuitenkin pankkiautomaatille kera pienen epäluuloisen hymyn ja takaisin palatessamme epätoivo muuttui helpotukseksi hänen kasvoillaan.

Keskiviikko alkoi isolla museolla, jossa kulutettiin aikaa ja voimia. 1863 vuonna perustettu taiteenmuseo oli täynnä mitä erilaisempia asioita. Paavin silkkisiä kaapuja vuodelta 1908, huonekaluja 1800-2000 -luvuilta, lasia, keramiikkaa, taidetta, kirjoja, arkkitehtuuria, mattoja (tässä huoneessa täti oli vihainen Iskälle, koska Iskällä oli purkka suussa!!!) ja mun suosikkina juliste kokoelma, jossa oli myös Alvar Aallon mainosjuliste.

Lounaalle suunnistettiin 252 metrin korkeudessa olevaan kahvioon, joka on Donauturm nimisessä tornissa. Tänne jälleen lähdettiin hirveän nälän jo kurniessa (erittäin hyvä valinta, suosittelen). Kierrettiin taas mahdollisimman kaukaa, mutta ei ollut hukka reissu, koska nähtiin hienoja puistoja ja lammessa iso kala. Siis tosi iso kala (karppi), koska se oli jo Iskänkin mielestä hyvä bongaus :). Tornista oli mielettömät näköalat ja melkein käytettii mahdollisuus hypätä benjihyppy sieltä...

Lounaan jälkeen suunnattiin muistomerkille, joka oli omistettu 65 000 juutalaiselle, jotka saivat surmansa Natsien juutalaisvainojen aikana. Muistomerkin lisäksi kävimme juutalaismuseossa, jossa oli pohjat vanhasta synagogasta. Nyt tämä kohta tarinasta kuulosti, että löysimme suoraan perille, mutta ei... Ennen juutalaismuistomerkkiä kävimme katsomassa monta eri kadun kulmaa! Iskän mielestä syynä oli kartta taas jälleen kerran, koska siinä oli tekstit liian pienellä.

Pientä shoppailua ja syömään Vieniläiseen ravintolaan. Vienin leike oli aivan sairaan hyvää perunasalaatin kera. Sacherkakkuun en pystynyt taipumaan sitten millään... Eli pakko vielä palata Itävaltaan, että pääsee maistamaan sitä aitoa ja oikeaa.