Fiilikset pomppii taivaasta maankolosiin. Alku meni ihmetellessä ja tänään pysähtyi kova vauhti, jonka aikana olen nähnyt mielettömän määrän tuttuja, ystäviä ja perhettä. Tänään meinaa itku tulla silmään koko ajan, koska ikävä on sanoinkuvailemattoman kova kaikkia niitä, jotka ei tässä maassa ole tällä hetkellä.
Mulla on tekstikin jo valmiina teille tänne, mutta saatte sen myöhemmin.
Voikaa hyvin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti