Elämäni yksi matkoista on kohta päättynyt. Lauauntaina 18.12 saan todistuksen ammattikorkeakoulusta. Eilen viimeisellä oppitunnillani muiden esityksiä kuunnellessa tuli olo etten ehkä haluaisikaan, että se päättyy. Opiskelussa on jotakin niin, en tiedä mitä, mutta jotakin sellaista mistä pidän paljon.
Olen kuitenkin onnekas, koska aloitin lokakuun alussa uudessa työpaikassa ja jossa työsuhde jatkuu vakituisena. Tällä hetkellä tuntuu, että työ on juuri sitä, miksi meninkin kouluun neljä vuotta sitten.
Blogiin kirjoittaminen jäi vuoden alussa. Ei ollut mitään innostusta kertoa siitä, kuinka kaikki suunnitelmani muuttuivat. Se ärsytti itseä liikaa. Tällä hetkellä kuitenkin mielestäni asiat meni juuri oikeaan suuntaan matkojen peruuntuessa ja kotimaan pitäessä tiukasti otteessaan. Ja tästä oppineena: ei suunnitelmia vaan avoimena kaikelle mitä tuleva tuo.
Mitä elämässä nyt? Sitä kaikkea ihan tavallista.
