Fiilikset on oudot ja hykertelevät. Olo vaihtuu innokkuudesta epätietoiseksi. Välillä olen jo rinkka selässä lähdössä ja seuraavana hetkenä tuntuu, etten ole tietoinen koko matkasta. Mutta silti se lähestyy huimaa vauhtia koko ajan.
Eilen sain sen joka syksyisen fiiliksen (muuten, onko jo syksy?!). Sohvalle käpertyneenä peiton alla ja lempiohjelman alkaessa iski takaraivoon se, etten pääse tätä lempparia harrastamaan hetkeen. Seuraava isku takaraivoon oli se, että eipä tuo nyt hirveästi haittaa. Käpertyisitkö mielummin sohvalle peiton alle kylmää piiloon vai seuraisitko auringonlaskua lämpimässä ilmassa hiekkarannalla? Minä olen valinnut jälkimmäisen.
Nauti hetkestä ja tartu siihen! Tämä on mielestäni hyvä pitää mielessä kaikissa pieneltä ja mitättömiltäkin tuntuvissa asioissa. Myös on hyvä pitää itsellään joku tietty oma hetki. Niin tylsältä kuin peiton alla sohvalla olo kuulostaakin, voi se olla toiselle elintärkeä hetki, jolla selvitä nykypäivän hektisestä elämästä. Minä aion toteuttaa tätä matkallani: nauttia ja tarttua. Näitä nautittuja ja tartuttuja voin sitten kotiin palatessa muistella sieltä sohvalta peiton alta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Carpe diem! Sä kerkeet kölliä siellä peiton alla sitte tammikuussakin :)
VastaaPoistaJa leivon sulle sitten kokonaisen kaakun, niin siellä peiton alla on vielä mukavampaa! :) -L-
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOi, Laura oot ihana ja myös sun kakkukin on ihana. <3
VastaaPoista