Lazy

Anteeksi vain, olen ollut laiska kirjottamisen suhteen. Luin läpi aiempia tekstejä ja niistä paistaa läpi se, että olen ne vasemmalla kädellä kirjoittanut. Koitan parantaa tapani. Huom koitan :D

Tulin juuri kirjoitustestistä, jossa katsotaan jos voisin nousta seuraavalle tasolle englannin opiskelussa. Tällä viikolla on ollut motivaatio-ongelmia koulussa, koska opettajan kanssa ei kemiat kohtaa ja opetus keskittyy mielestäni vääriin asioihin. Jos en pääse ylemmälle tasolle pyydän, että saisin vaihtaa ryhmää. Edellinen opettajani oli niin huippu! Tiedän kyllä, että on väärin verrata opettajia keskenään. Mutta... Toisaalta kun tiedät, että tarjolla on myös paljon parempaa, niin miksi tyytyä siihen vähempään?! Olen myös maksanut kurssista paljon, joten on varaa antaa palautetta ja vähän narista!

Eilen oli taas tuntien välissä pitkä tauko ja käytin sen tauon shoppaillen. Päätin kävellä Sliemaan(joka ei muuten ollut hyvä idea flip flopeilla ja tässä helteessä) ostoksille. Ostoskassiin ei tosin tullut täytettä, mutta aikaa kului. Takasin tulin bussilla, missä on aina mieletön tunnelma. Kuskit kaahaa ja käy ihan kuumana jos on ruuhkaa. Tällä kertaa kuski ajoi ilman kenkiä ja kaivoi nenää antaumuksella. Hyi. Maksamiseen kannattaa myös varata tasaraha, koska kuskit ei anna rahaa takaisin. Jos olet niin rohkea, että pyydät vaihtorahaa takaisin he katsovat hyvin hyvin hyvin pahalla silmällä. Näin kun vanhempi pariskunta maksoi 20 €:n setelillä ja meinasin vajota penkin alle myötähäpeästä.

Minulta kysyttiin hauska kysymys suomalaisista. Tosin saatoin mennä punaiseksi ja ehkä vastauksessani oli mukana valkoista valhetta. Onko totta, että te suomalaiset meette kauppaan aina tuulipuvuissa? Ja onko yleensä pariskunnalla samanlaiset? Vastasin, että olen joo nähnyt näin tapahtuvan. En siis kertonut, että aina kun itse lähden kauppaan laitan kollarihousut jalkaan...

Sain myös tänään mukavia uutisia: Äiti ja kummityttö ovat tulossa tänne kolmen viikon päästä. Jee! Pitää suunnitella mitä kaikkea Suomesta tänne haluan ja mitä heille annan mukaan viemiseksi. Sekä ennen kaikkea mitä me tehdään täällä. Tärkeintä on minulle kuitenkin olla heidän kanssa. Pieni ikäväkin alkaa kalvaa. Mutta ihan pieni vain.

Tässä olen minä, olen siis ehjä ja hyvin voiva!

Weekend

Viikonloppu meni taas hurjaa vauhtia. Eilen tuli täyteen kolme viikkoa täällä. Aika mennyt niin nopeasti, mutta onneksi vielä on seitsemän viikkoa jäljellä Maltalla. Lauantaipäivä kului rannalla, kotona ja kaupungilla. Illalla menimme Marian kanssa Sliemaan ja suunnitelmana oli mennä syömään Friday's nimiseen ravintolaan, mutta sitä ei ollutkaan enään olemassa. Suunnitelmaan muutos ja menimme syömään meksikolaiseen ravintolaan. Kävelimme Sliemasta takaisin Pembrokeen, koska oli ihana ilma ja tie kulkee rantaviivaa myöten. Ennen Pembrokea pysähdyimme syömään jälkiruoan Baystreetille. Crepet, nutellalla ja mansikkajäätelöllä! NAM!

Eilen olimme koko päivän waterparkissa ja oli ihan huippua. Mentiin niin hirveeseen vesiliukumäkeen, et laskun jälkeen kädet ja jalat tärisi noin viisi minuuttia. Naurua riitti, Marian aurinkolasitkin hävisi altaaseen yhdessä vaiheessa ja mitä muuta. Hauskaa oli!

Nyt on viikko aluillaan ja ahkera opiskelu alkaa taas. Pitäkää huoli itsestänne ja niistä, jotka itse siihen ei pysty!

Kiivas taistelu porosta, joka kiertää ympäri maailmaa ja tällä kertaa oli vuorossa Malta. Poro siis liikkuu tutulta toisella ja sitä kuljetetaan ympäri maailmaa ja otetaan kuva, joka lähtetään tiettyyn emailosoitteeseen. Sitä kautta se menee jollekkin nettisivulle. Kerron sen kunhan saan sen selville Tamaralta.

Kuva otettu Maltan yliopiston puutarhassa. Mä en henkilökohtasesti kutsuis sitä puutarhaksi, mutta täällä se melkein ainoa vihreä alue :D Kuvassa siis maltalainen kaverini Tamara ja minä. Olimme tänään Birkirkarassa ja kun kello tuli yksi kysyin mitä voisimme tehdä, vastaus oli siesta. Joten piknikille menimme tähän kyseiseen puutarhaksi kutsuttuun paikkaan.

Paparazzi

Mä joudun nyt taas palaamaan aiheeseen syntymäpäivä, koska se jatku vielä eilen. Normaalisti syntymäpäivä ei merkitse mulle oikeastaan yhtään mitään. Täällä se tuntui kuitenkin kovin tärkeältä päivältä ja ihmiset, jotka eivät minua edes kunnolla tunne saivat minulle mielettömän hyvän mielen.

Virallisen syntymäpäivänä eli perjantaina olin huonekaverin kanssa elokuvissa (Sister's keeper, kannattaa katsoa!) ja syömässä Amigos nimisessä ravintolassa. Maanantaina oli päivä Cominossa ja ilta BBQ-illan merkeissä kahden maltalaisen, tsekin ja slovakin seurassa. Eilen keskiviikkona, näin tällä reissulla viimeistä kertaa tsekin ja slovakin ja menimme Valettan satamaan istumaan iltaa. Sain heiltä Malta t-paidan, jonka selkään he olivat kirjoittaneet ihania juttuja. JA kun luulin, että olemme vaihtamassa paikkaa minulle tuotiin suklaakakkua (kaikki tietää kuinka sekasin menen suklaasta) Hard Rock Cafeessa ja jopa tarjoilijat lauloivat Happy Birthday -laulua minulle. Sädetikut ja kaikki. Aww <3

Se miten paljon pidän yllätyksistä (positiivisista), en ees pysty sanoin kuvailemaan. Eikä ikinä ikinä ikinä ole järjestetty yllätysjuhlia ja nyt kahdesti. Oon sekasin onnesta kuinka ihania ihmisiä mulla on täällä ympärillä. En nyt puhu siitä mitä materiaa olen saanut vaan siitä, et miten ihmiset jotka ei mua kunnolla tunne, tuntee silti.

Kaiken tän hehkutuksen jälkeen muistan myös teitä rakkaat sielä kotimaassa, ei huolta!

Eilen palasin kotiin yöllä itkien, koska jouduin kahdelle sanomaan heippa. Tärkeintä on kuitenkin se, että oon saanu heihin tutustua ja heillä on ikuisesti paikka mun sydämessä. Sänkyyn päästessä uni ei kyllä meinannut tulla, eikä asiaa helpottanut ulkona mieletön myrsky. Salamat valaisivat taivasta monta tuntia ja tuntu, kuin paparazzit olisi ollut tossa sängyn vieressä ottamassa kuvia. Siis se tunnehan on tuttu mulle...

Onnelista oloa vahvisti vielä se, että sain ihania uutisia Suomesta. Tätä on odotettu!

Pullapäivä

Tänään on ollu tosi kurja sää täällä, tosin olen silti säästynyt sateelta joka kerta kun olen kävellyt keskustaa tai kotiin päin. Ai miten niin joka kerta? No siten niin, koska mulla oli 4 tunnin hyppäri tänään. Äsken kotiin tullessa tuuli niin kovaa, että mä nauroin ku mä kävelin tuolla. Koin ekan kerran elämässä sen fiiliksen, että käytännössä katsoen olin lähes paikallaan kun yritin kävellä eteen päin. Kikatus kasvoi kun tuuli kääntyi ja käytännössä katsoen liidin kotiin päin. Hullu suomalainen.

Suomalaisista puheen ollen, täällä on joka kulmalla suomalaisia ja mä leikin, etten ole suomalainen, koska en halua kontaktia heihin tai siis meihin. Ei pahalla :D

Keskiviikko on se päivä, jota on odotettu aina maanantaista lähtien. Siis sillon kun olen töissä. Keskiviikko tietää aina pullaa. Hullua, mutta muistan pullapäivän myös täällä. Tosin kuivin suin. Sitten kun tulen Suomeen pitääkin valita keskiviikko päiväksi, jollon menen katsomaan työkavereita!

Tänään illalla olen menossa maanantaisen porukan kanssa Valettaan istumaan iltaa meren äärelle johonkin kivaan paikkaan, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Tsekki ja slovaki lähtevät huomenna kotiin, mikä ei tunnu kivalta, koska en tiedä milloin näitä upeita ihmisiä näen. Tosin heitin kutsun Salpauselän kisoihin luvaten majoituksen ja muonituksen. Toivottavasti tulevat!

Nyt opiskelun pariin, kirjoitan arvostelua ravintola Santa Fe:stä.

Slow

Eilinen päivä meni Cominossa aurinkoa ottaen ja uiden. Aivan mieletön paikka. Comino on Maltan toiseksi pienin saari tai näin ainakin muistelen. Siellä asuu vain viisi ihmistä ja nämä viisi kuuluvat samaan perheeseen, joka omistaa saarella olevan hotellin. Saari oli aivan täynnä ihmisiä, koska oli taas pyhäpäivä ja myös paikalliset oli liikkeellä turistien lisäksi. Saarelta lähtö tuotti pieniä ongelmia, koska ihmiset tönivät paniikissa toisiaan veneisiin, koska niitä lähti vain puolen tunnin välein. Odotettiin varmaan melkein tunti laiturilla, koska ensimmäisen veneen lähtiessä kapteeni huusi laiturille jääneille, että seuraava vene on aivan kulman takana. Voin kertoo, että se kulma oli aika laaja käsite. No, siihen seuraavaan veneeseen minut pelastettiin viime hetkellä perusteluilla, että olen suomalainen.

Itseasiassa, kaikkeen on selitys, koska olen suomalainen. Ei voi olla kylmä, sä olet suomalainen. Sä luulet, ettei se tykkää susta, koska sä olet suomalainen.



Cominon reissun jälkeen oli tiedossa BBQ ilta rannalla, joka oli mielenkiintonen kokemus. Pöydät ja tuolit tuli esiin pikkusesta sinisestä laatikosta, aivan uskomatonta. Maistettii maltalaista makkaraa, mielenkiintoista ja pieni pala riitti. Muut haukkui suomalaista ruisleipää ja mä yritin kovasti pitää sen puolia. :D Mut karjalanpiirakoiden päälle nää sentää ymmärtää. Olin siis eilen ihmisten kanssa, jotka on ollu Suomessa vaihdossa.



Eilen matkat taittui Tamaran kyydissä autolla. Maltallahan liikennesääntönä toimii auton torvi ja aika ajoin vaihdettii Tsekin tytön kanssa kauhistuneita ilmeitä. Asfalttiin on myös painettu isolla SLOW ja se ilmeisesti tarkottaa, että aja viel vähän kovempaa. Kuten yllä olevasta kuvastakin huomaa, liikenteen lisäksi grillin kanssa liioitellaan... Oli kuitenki kivaa tai itseasiassa ihan tajuttoman kivaa!

Kotiin lähtiessä yhdentoista aikaa yöllä sain huolestuneen puhelun host äidiltä... Tuli aika kauhee tunne ja on edellee. Ei tullu edes mieleen ilmoittaa missä menen, koska olin ilmoittanut ettei minua tarvitse odotella kotiin. Eikä kukaan ole soitellut perään moneen vuoteen, että miksi et ole kotona. Ensi kerralla varmasti muistan muistuttaa, etten ole kotona viel hetkeen.

Tää oli pelottava:

Jo tapahtunutta

Synttäreitä vietettiin kahden koplana, minä ja Maria. Koulun jälkeen rannalle ja uimaan ihanan lämpöseen mereen. Suihkun kautta syömään Amigos nimiseen ravintolaan, jossa join ensimmäisen kerran olutta, paikallista Ciskaa. Tilasin pienimmän ja join vaa puolet. Se oli hyvää, mut ei kuitenkaa niin hyvää, että koko lasin olisin juonut :D Ruoan jälkeen mentiin elokuviin katsomaan Sister's Keeper, joka oli aivan käsittämättömän hyvä elokuva. Suosittelen lämmöllä!


Torstai meni koulussa ja sängyssä maaten. Oon ollu vähän kipeänä, mikä on ihan tuskaa tällä ilmastolla. Oot jo kipeydestä johtuen tulikuuma ja ilmasto on kuumempi ja niiden kahden sekotus, oli jotain ihan kauheeta. Nyt jo onneks terveen kirjoissa.

Keskiviikko taas oli ihan huippu päivä, vaikka sillonkin olin kipeänä. Tapasin kolme tyttöä, jotka on ollu tän vuoden puolella Suomessa vaihto-oppilaina. Maltalainen, tsekkiläinen ja slovakialainen. Niin huippu tyyppejä, et vau! Vietettiin tosi kiva ilta rauhallisella Jazzklubilla. Täältä on vaikea löytää kello 21.00 jälkee rauhallista paikkaa, jossa kuulet mitä toisilla on asiaa. Nämä kolme tyttöä siis ovat mun entisen koulukaverin kavereita ja mä en pysty kuvailemaan kuin onnellinen olin, kun sain heihin tutustua!

Huomenna mennään vesipuistoon jos ilmat sallii sen(täällä on tapana olla pilvistä aina viikonloppuisin) ja maanantaina nään taas tän upeen kolmikon. Suunniteltiin barbaquekekkerit johonki rantaan ja kun kerroin, että perjantaina on syntymäpäiväni, niin kekkerit muuttui secret partyiksi, joista heidän ei pitänyt kertoa mulle. :D

Kaikki siis tosi hyvin ja tiedossa taas vain 4 päivän kouluviikko, koska on jokin pyhäpäivä. Ainii ja englanti on jo vahvistunut aika paljon, koska luen englannin kielisiä kirjoja, eikä tuota mikään tason ongelmia! Enkä nyt puhu siitä, että katselen vain kuvia...

B-day Girl!

Tervetuloa synttarikahville klo 18 alkaen!!

Rapsutettava ja kupsutettava

Kissa, joka rakastaa laukkuja, pusseja ja kaikkia koloja. Saanko esitellä uuden ystäväni Mikeyn. Eilen Mikey tajusi, että oon hyvä tyyppi ja vielä parempi rapsuttamaan, sekä kupsuttamaan. Ja mahani on mukavan pehmeä paikka!

Tänään illalla menen tapaamaan ystäväni ystäviä, jotka ovat maltalaisia ja jotka ovat olleet tänä vuonna vaihdossa Suomessa. Täällä on tapana mennä ulos hyvin myöhään, myös arkena. Tänäänkin näemme vasta 21.30, onneksi koulu alkaa vasta 12.00 huomenna. Normaalisti nukun illalla jo tohon aikaan, varsinkin Suomessa talvella. Maassa maan tavalla :D Eikö vaan?

Koulussa ollut mukava päivä ja edessä vielä yksi tunti. Tosin oon ehkä tulossa kipeeksi, mutta yritän kovasti sitä välttää. Koulun jälkeen kotiin lepäämään ja syömään, jotta olen pirteänä illalla. Eilen kuulin, että koulussa on yksi suomalainen tyttö. En häntä kuitenkaan ole vielä tavannu. Toisaalta toivon, että jos hänet nään, niin seurassa on muunmaalaisia, jotta voimme puhua englantia. Asia tärkeysjärjestykseen, englanti ennen kaikkea!

Muuten suomalaisten rallienglannista haluaisin sanoa, että se ei ole mitään verrattuna espanjalaisiin! Meidän englannin kielentaso on korkealla, eikä puhetapaa tulisi hävetä ollenkaan! Kaikilla mailla on oma ääntämistapa ja niin sen kuuluu ollakkin. Täällä tajuaa sen tosiasian, että on paljon tärkeämpää tulla ymmärretyksi, kuin se, että kuka lausuu parhaiten. Mielestäni Suomen koulujen kielenopetus on ihan väärällä suunnalla. Kiinnitetään turhan paljon huomiota miten lausutaan, eikä rohkaista opiskelijoita puhumaan tarpeeksi. Täällä teemme tehtävän kuin tehtävän kirjoittaen, sekä keskustellen.

Olen koulussa tasolla neljä ja huomaan, että ymmärrän huomattavasti paremmin muita luetun ymmärtämistä sekä kuunteluharjoituksia. Mutta oma puhe takkuaa edelleen, siksi en siis halua vielä tehdä tasokoetta, jolla voisin nousta viidennelle tasolle.

Kaikki siis ok, paitsi hieman kipeä olo. Ja taas mennään, palataan!

Viikonloppu meni jo

Kirjoitin eilen valmiiksi jo tekstin jonka olisin tänää julkaissut, mutta joudun kyllä sensuroimaan tekstiä rankalla kädellä. :D

En olisi ikinä uskonut, että täälläkin fiilikset vaihtelevat näin paljon. Viikonloppu on ollut aika rankka, eikä sitä ole helpottanut yhtään se ettei ole ollut tekemistä. Tuntuu toi kämppiksen pelkkä naamakin ärsyttävän tällä hetkellä liian paljon. Plus se, että se on ymmärtänyt puhettani viikonloppuun asti erittäin hyvin ja nyt yht'äkkiä ihmettelee kaikkea sanomaani ja kysyy, että mitä tarkoitat en ymmärrä.

Ensi viikon suunnitelmat opiskelun lomassa on siis tehdä uusia kavereita koulussa ja osallistua kaikkiin koulun järjestämiin aktiviteetteihin koulun jälkeen. Toivon sitä kautta saavan lisää tekemistä. Minulla on myös kontakteja suomalaisen kaverini kautta muutamaan maltalaiseen ja olenkin yrittänyt toista heistä nähdä, mutta aikataulumme ei vain osu kohdilleen. Ensiviikolla sitten.

Huh. Nyt alkaa jo olokin hieman helpottaa pienen avautumisen jälkeen. Älkääkä olko huolissanne, kaikki on ok ja voin hyvin. Tiedän, että alkaa helpottaa kun kaikki alkaa rullamaan taas. En siis ole palaamassa Suomeen, eikä ikävä paina päälle vaikka fiilikset onkin aika nollissa.

Lauantaina olin Valetassa ja Sliemassa shoppailemassa, tänää suunnitelmissa oli mennä rannalle, mutta vesisade pilasi suunnitelman. Tänään olen jo käynyt kahdella kävelylenkillä, koska on ollut niin tylsää. Ensimmäisen tein heti kun sade loppui ja toisen tein illemmalla, kun aurinkokin oli jo tullut esiin.

Mennään vähän mukavempiin aiheisiin, ruokaan. Miten ruokaa rakastava Sara syö Maltalla? Aamulla on erilaisia muroja ja jogurttia, mikä ei kauheasti poikkea Suomen aamuista. Lounaaksi host äiti on tehnyt leivän kouluun mukaan. Päivälliseksi on ollut vaihetelevasti erittäin hyvää ja sit sellasta, jota on joutunu nieleskelemään. Host äiti nimittäin laittaa annoksen valmiiksi lautaselle, enkä kehtaa jättää. Toissa päivänä oli hernemaissiporkkana-sekoitusta lisukkeena ja se oli niin suolasta, et melkein vedet valu silmistä ku nieleskelin sitä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin syötävää :D Karkkia ei oo tullu syötyä oikeestaan yhtään, koska täällä niitä ei oikeastaan ole. Hyvä niin. Tai tottakai on, muttei sillein tyrkyllä kuin Suomessa ja karkkihyllyt on olemattoman pieniä. Tänään tosin oli niin hirveä himo ja yritinkin niitä ensimmäisellä lenkillä metsästää, mutten löytänyt yhtään supermarkettia, mikä olisi ollut auki. Onneksi löysin Ben & Jerry's jäätelökioskin.

Nyt sielä koto Suomessa panikoidaan, että alan murheisiini syömään, mutta en. Aiemmassa kirjoituksessani viittasin italialaiseen tyttöön, joka oli vetänyt pohjat täällä host perheessä. Hän siis oli ollut ihan kauhea ja kaikki ne jutut mitä minulle hänestä on kerrottu on melko ahistavia, koska mietin koko ajan, etten tekisi mitään mikä toisi pahaa mieltä host äidille. Yksi asia oli se, ettei tyttö ollut pitänyt mistään host äidin tekemistä ruoista. Siksi en uskalla syödä mitään ylimääräistä, että jaksan päivällisellä ahtaa itseeni koko lautasellisen ruokaa :D

Tästä siis sensuroitu vain muutama lause. Olisitte vaan pelästyneet turhaan :D

Tänään olen ollut jo rannalla, opiskellut, syönyt lounasta, jutellut kavereiden kanssa mesessä ja mitä vielä. Tehnyt suunnitelmia illaksi. Koulun jälkeen supermarketin kautta kotiin, kävelylle, päivällinen ja ehkä illalla ulos. Kuulostaa ihan hyvältä.

Tässä vielä kuva sieltä Knight showsta, niin tiedätte suurinpiirtein millaista se oli.

ketope

Siis se show oli Knight show, hyvin taas ollu neiti hereilla. Siis show perustui Maltan historian tapahtumiin ja tasta johtuen myos ritareihin. Keskella oli iso areena, jossa nayttelijat esiintyivat ja katsojat nauttivat esityksesta ja ruoasta. Jotkut tosin keskittyi lahinna siihen ruokaan...

Se oli mukava kokemus, mutta ei pysayttanyt minua. Keskiviikkoillan Enkelit ja Demonit pysayttivat huomattavasti enemman. Shown aanentoisto oli aivan liian kovalla ja oli ahistavaa katsella kun hevosia pidettiin siina metelissa ja kaakelilattialla! Naytti melko liukkaalta pohjalta kaviollisille.

Elokuvissa kaynti oli myos kokemus. Olimme katsoneet noin tunnin elokuvaa ja ruutu pimeni. Ajatuksissa liikkui monia suomalaisia voimasanoja, ennen kuin selvisi, etta taalla on aina valitauot. Tosi hyva, koska herkuthan tulee syotya jo ensimmaisen trailerin aikana. Tauko on siis tankkausta varten.

Muutenkin taalla on ovelasti jarjestetty myynti esim. eilisen shown jalkeen meidat laitettii kiertamaan ritarikaupan lapi. Kuinka moni naisista pystyy kavelemaan kaupan lapi ostamatta mitaan? Mina pystyin eilen, koska menin niin hamilleni tollaisesta ohjailusta.

Nyt alkaa testi, joka on aina perjantaisin. Sen jalkeen rannalle nauttimaan pilvettomasta taivaasta ja niiiiin ihanasta auringosta!

p.s kuvia laitan showsta, kunhan saan niita Marialta. Siella ei saanut ottaa kuvia, mut mehan otettiin!

Koulu

Opettajat ovat tosi ystävällisiä ja auttavat aina, kun on mitä tahansa kysyttävää. Opetus on aivan toista kuin Suomessa. Oikeastaan tunnit vaihtelevat aiheittain ja opiskelijat saa puhua koko ajan englantia. Kaikki tehtävät on oikeastaan suullisia, toki myös tulee olemaan kirjoitustehtäviäkin. Mutta hyvin suuri ero Suomen opetukseen on se,että usein Suomessa opetus on oikeastaan opettajien yksin puhelua luokan edessä.

Lukujärjestykset vaihtuu viikottain, koska opettajat seuraavat opiskelijoiden kehitystä, mikä on hyvä koska jokainen saa tarvitsemaansa opetusta ja ohjeistusta. Meidät on siis jaettu eri tasoihin. Myös luokat ovat alle 10 hengen kokoisia, joten opettajalla on aikaa meille jokaiselle.

Opiskelijat vaihtelevat hyvin paljon. Osa on tullut tänne tasan juhlimaan, kun taas toinen ääripää keskittyy ainoastaan opiskeluun. Espanjaa puhuvia on paljon ja he eivät meinaa ymmärtää, että ei ole hyvä kun he puhuvat koko ajan vain espanjaa. Istutaan me sitten samassa pöydässä tai teemmekö yhdessä tehtävää he puhuvat espanjaa. Joten tämä lause on suht tuttu: Please, speak english! :D Ja itseasiassa koulussa on sääntö, että täällä saisi vaan puhua englantia.

Suomalaisia en ole tavannut ja toivonkin etten tapaisi, ettei puhu käänny suomeksi. Eilen oli Malta vs. Ruotsi -ottelu ja St. Julians oli täynnä ruotsalaisia, kera ihanien ruotsalaisten laulujen, jotka oli maustettu hyvällä humalalla.

Tänään illalla olen menossa huonekaverin kanssa Malta night show -nimiseen tapahtumaan. Sielä on kolme ruokalajin illallinen kera musiikin, valoshown ja esitysten. Paikalliset arvostaa tätä hyvin paljon ja toivon, että se on arvostuksen arvoinen!

Tänään koulu alkaa vasta 12.30 ja ennen sitä ajattelin mennä kaupungille kävelemään ja ihmettelemään. Ilma on edelleen pilvinen ja varmaan noin +25 astetta. Joten voitte kuvitella kuinka kuuma on kun aurinko paistaa!!! Mutta, en edelleekään valita siitä.

Koulun netti on mitä on, joten jos juttelemme mesessä, niin en törkeyttäni lähde linjoilta, vaan mut heitetään sieltä pois. Ainiin ja tässä numero, jota käytän täällä: +35699086403. Edullisin tapa edelleen on kuitenkin kommunikoida netin välityksellä, mutta jos on hyvin hyvin tärkeää asiaa, niin silloin linkki puhelimen välityksellä. Ja ois se ihan kiva saada puhelimeenkin viestiä joskus.

Palaan huomenna tämän iltaisen shown merkeissä. Toivottavasti saisin teille kuviakin napattua sieltä!

Rivi 13

Tunnelmia sunnuntailta 6.9.2009

Lufthansan kone on jättänyt rivin 13 käyttämättä. Tärkeä huomio sillä välin, kun yritin rauhoittua. Pieni hermostuneisuus alkoi iskeä, kun huomasin kellon näyttävän aikaa, jolloin seuraava lento lähtee Saksasta. Hermostuneisuus ei päässyt valloilleen, koska lentoemäntä kuulutti paikallisen ajan. Ai niin, koko maailmassa ei eletä samaa aikaa, eli seuraavaan lentoon olisi aikaa vielä tunti.

Maltalle saavuttiin ajallaan, mutta yllättäen ei kassiani näkynyt liukuhihnalla. Jep jep. Puhelua Ef:n toimistolle, että myöhästyn kyydistä ja jonon perälle tekemään ilmoitusta kadonneesta laukusta. Laukku ei edes ole kadonnut, vaan he tietävät sen olevan Frankfurthissa, kuten on monen muunki laukku. Tämä on ihan normaalia, kuulemma. No, ette sitte viitsineet siitä aiemmin kertoa. Laukku toimitetaan viimeistään huomenna. Istun tällä hetkellä Lufthansan valkoinen t-paita päällä tuulettimen edessä. Kokona xl. Kävin suihkussa ja meikkien poistoon shampoota. Oikein mieltä ylentävää ja vielä sain kruunata suihkuhetken, kun laitoin limasta vartolavoidetta kasvoille. Mukava aloittaa huomenna ensimmäinen koulupäivä näyttäen joltain slummilaiselta.

Pembroke

Tunnelmia tiistailta 8.9.2009

Kuuma, kuumempi, Malta! Ilmasto on kostea ja kuuma. Paikalliset sita mielta, etta talvi tulossa selkeasti, koska on jo viileaa. Viileaa ei mielestani ole oikea sana kuvailemaan tata, en kuitenkaan valita. On takaravoissa edelleen Suomen viileys ja sateet. Satoi taallakin tana aamuna, ehka noin 5 minuuttia.

Kuvassa siis kodin sisaankaynti. Hyvin rauhallisella ja hiljaisella alueella. Kuitenkin vain alle 10 minuutin kavelynmatkan paasta koulusta ja St. Julianista. Koti sijaitsee siis Pembroke nimisella alueella.

Asunnossa huutaa monta tuuletinta, koska ilmastointia ei ole. Meidan huone on kuitenki merelle pain ja sielta tulee ihanan viileasti oisin. Tai ei se nyt kovin viileaa ole, mutta ehka raikas on paremmin kuvaama sana.

Tanaan tosiaan pyhapaiva ja kavimme paakaupungissa. Valetta on ihanan nakoinen paikka. Muurien ymparoima ja taynna ihania rakennuksia. Oon muuten pahoillani, etten paase kayttamaan Suomen kirjaimia kera ylhaalla olevien pisteiden.

Ainiin. Ennen minua on perheessa ollut italialainen tytto, joka todella oli vetanyt pohjat ja minun on helppo sen siivella loistaa Suomi tyttona!!

Perillä

Olisi jo valmis teksti kopioitavana, mutta kone ei suostu wordiltä jostain syystä kopioimaan. Palaan asiaan siis myöhemmin. Todennäköisesti keskiviikkona, koska huomenna on pyhäpäivä, eikä koulu ole auki, enkä ole löytänyt toistaseksi muuta paikkaa jossa päästä internettiin. Olen kuitenkin perillä ja ehjänä. Puhelimessa uusi numero, jota en tosin muista :D Mutta jos jollai on kauhea tarve soittaa, numeron saa äidiltäni tai isältäni.

Puoli tuntia ja koulu alkaa.

P.s laukkukin on perillä, tuli aamulla.

P.s 2 ihmiset ovat hyvin ihmeissään kun kuulevat minun asuvan yksin. Niin itsenäistä!!!

Ice-fish

Saanko esitellä uudet ystäväni: matkakeiju ja sanakirja. Yksi vanha ystäväni (ei siis iältään vanha, vaan ystävyyssuhde on vanha, mutta ei kuitenkaan vanha ja raihnainen) luki sanakirjaa ja poimi parhaimpia sanoja, joita hänen mielestään tulen tarvitsemaan. Joukossa oli osake, pankkitili, toimimaton ja pilkkiä. Näistä tärkein siis oli pilkkiä. Voin sitten kuulemma baarissa kertoa, jos nuokun pää pöydässä, että tässä harrastan vaan suomalaista perinnettä. Tämä on ihan koko vuotinen harrastus meillä Suomessa: Ice-fish.

Matkakeiju tuo rakkautta, menestystä, hyvinvointia, uskollisuutta ja tarkkuutta. Se siis tulee valvomaan untani yöpöydälläni Maltalla.

Pakkaamisessa olen puolessa välissä. Tavoite on tänää valmistua asiassa. Ei olla jäniksen selässä...

Tunnelmat on tällä hetkellä hyvin hyvin jännittyneet. Alan jo pikku hiljaa ymmärtämään, että 48 tuntia eteenpäin olen Euroopan toisella puolella.

Syyskuu

Tänään jo toinen syyskuun päivä. Synttäreihin reilu kaksi viikkoa ja matkaan enään 3 päivää. Enkä ole vieläkään pakannut. :D :D :D :D Nyt oikeesti pakkaan tänään.

Syksy on usein ainakin minulle sellaista aikaa, jolloin alkaa jotain uutta. Usein tietenkin se katkaisee kesätyöt ja aloittaa koulun. Syksy on valmistautumisen aikaa. Sillon varastoidaan viimeiset auringon rippeet pimeää talvea varten. Valmistaudutaan rämpimään sen pimeyden ja kylmyyden läpi suomalaisella sisulla. Talvi taas on suorittautumista, sekä selviytymistä ja samalla kevään odotusta, vaikka talvestakin nautitaan. Viime keväänä, viimeisillä kunnon hangilla aloitettu lasketteluharrastus on se jokin mitä talvelta kovasti odotan.

Siis suunnitelmia on jo Maltan reissun jälkeen. Odotan innolla Sallaan pääsyä. Odotan niitä kovia pakkasia, ihania ihmisiä, eläimiä, hyvää ruokaa, lunta, rinteitä ja laskettelun lomassa pidettäviä taukoja (lue: syömistä ja seurustelua). Puhun kuin olisin pro laskija. No melkein ainakin puheiden perusteella.

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja menen pakkaamaan ihan oikeasti. Laitan mukaan villasukat jos tulee kylmä, kun ajattelen Maltalla Sallan kylmiä hankia.

Onko teistä reilua kun kuvittelen teidät täällä lumen keskellä? Eihän Etelä-Suomessa edes ole lunta kun tulen takaisin.

Greetings from Malta

Apua!! 4 päivää Suomessa. Enään.

Pakannut en ole vieläkään ja saan jo huomautuksia asiasta isältäni. Ehkä viimeinen ihminen, kenen luulin sanovan minulle puhelimessa, että kannattaisko jo pikku hiljaa alkaa pakkaamaan. Mitä, miksi? Mihin on kiire? No siihen, ettei ole enään kuin neljä päivää aikaa. Eli alan pakkaamaan, ihan kohta.

Tänään sain sähköpostiini viestin, joka lämmitti ja innostutti mieleni ihan täysin! Viesti tuli siis host perheeltäni. Sielä minua odottaa Phyllis (äiti, 36 vuotias), Roderick (isä, 36 vuotias), Gary (poika, 12 vuotias) ja Maria (huonekaveri), joka on Kolumbiasta ja asustaa kanssani marraskuuhun asti Sultanan perheessä. Niin ja odottaa sielä minua myös kaksi suloista kissaa. Sain myös kehoituksen, että ota uikkarit mukaan, asumme ihan rannan vieressä. Harmi, pitää ottaa pakkauslistalta toppahousut ja saappaat pois, niitä ei ilmeisesti tarvitse.

Eilen oli ihan sellanen olo, ettei tekisi mieli lähteä. Eipä ole enään. Nyt pakkaamaan. Tai viimeistään illalla. :D