Kissa, joka rakastaa laukkuja, pusseja ja kaikkia koloja. Saanko esitellä uuden ystäväni Mikeyn. Eilen Mikey tajusi, että oon hyvä tyyppi ja vielä parempi rapsuttamaan, sekä kupsuttamaan. Ja mahani on mukavan pehmeä paikka!
Tänään illalla menen tapaamaan ystäväni ystäviä, jotka ovat maltalaisia ja jotka ovat olleet tänä vuonna vaihdossa Suomessa. Täällä on tapana mennä ulos hyvin myöhään, myös arkena. Tänäänkin näemme vasta 21.30, onneksi koulu alkaa vasta 12.00 huomenna. Normaalisti nukun illalla jo tohon aikaan, varsinkin Suomessa talvella. Maassa maan tavalla :D Eikö vaan?
Koulussa ollut mukava päivä ja edessä vielä yksi tunti. Tosin oon ehkä tulossa kipeeksi, mutta yritän kovasti sitä välttää. Koulun jälkeen kotiin lepäämään ja syömään, jotta olen pirteänä illalla. Eilen kuulin, että koulussa on yksi suomalainen tyttö. En häntä kuitenkaan ole vielä tavannu. Toisaalta toivon, että jos hänet nään, niin seurassa on muunmaalaisia, jotta voimme puhua englantia. Asia tärkeysjärjestykseen, englanti ennen kaikkea!
Muuten suomalaisten rallienglannista haluaisin sanoa, että se ei ole mitään verrattuna espanjalaisiin! Meidän englannin kielentaso on korkealla, eikä puhetapaa tulisi hävetä ollenkaan! Kaikilla mailla on oma ääntämistapa ja niin sen kuuluu ollakkin. Täällä tajuaa sen tosiasian, että on paljon tärkeämpää tulla ymmärretyksi, kuin se, että kuka lausuu parhaiten. Mielestäni Suomen koulujen kielenopetus on ihan väärällä suunnalla. Kiinnitetään turhan paljon huomiota miten lausutaan, eikä rohkaista opiskelijoita puhumaan tarpeeksi. Täällä teemme tehtävän kuin tehtävän kirjoittaen, sekä keskustellen.
Olen koulussa tasolla neljä ja huomaan, että ymmärrän huomattavasti paremmin muita luetun ymmärtämistä sekä kuunteluharjoituksia. Mutta oma puhe takkuaa edelleen, siksi en siis halua vielä tehdä tasokoetta, jolla voisin nousta viidennelle tasolle.
Kaikki siis ok, paitsi hieman kipeä olo. Ja taas mennään, palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti